my anxiety is eating me alive

Mun pitäis lähtee kahen tunnin päästä katsoo vanhojentansseja, mutten oo saanu mitään vielä aikaan. Mua ahdistaa ihan järjettömästi tällä hetkellä. Ensinnäkin siellä missä vanhojentanssit pidetään, on ihan kamalasti ihmisiä ja hirveä ruuhka, mikä jo yksistäänkin riittää ahdistamaan mua kamalasti. Pahin kuitenkin on vielä edessä. Vanhojenjatkot illalla. En kestä. En kehtaa olla menemättä, koska en halua olla se luuseri, joka ei uskaltanut.
    Mulla on pari siideriä sinne mukaan, ja en tiedä kyllä juonko niitäkään. Menen sinne parin koulukaverin kanssa, ja en tiedä mitä teen sitten kun ne rupeavat puhumaan toisille kavereilleen, käyvät tupakilla(itse en polta) tai menevät tanssimaan (en tosiaankaan osaa tai halua tanssia sielllä.!)
    Tunnen itseni niin säälittäväksi kun panikoin joitain bileitä näin paljon. Unelmoin sosiaalisesta elämästä, mutta miten sen voin koskaan saavuttaa kun mua ahistaa tällaiset pikkujututkin ihan kamalasti. En saanu viimeyönä nukuttua, yritin rauhoitella itseäni ja katoin Prison breakia muutaman jakson sinne kahteentoista asti, sitten kun yritin nukkua, heräsin säännöllisin väliajoin panikoimaan ja hyperventiloimaan. Sairasta.
     Yksi mun koulukaveri tulee meille siinä muutamaa tuntia ennen sinne bileisiin lähtöä, että laitan sille kynnet ja kiharran hiukset, kun se ite ei osaa. Argh. En saa panikoida ja ahdistella rauhassa. 
      Ainiin ja kuulin eilen, että siellä on jotkut alkumaljat. Jes. Oon ajan myötä kehittäny itselleni kamalan pelon alkumaljoja kohtaan. Mun kädet tärisee, enkä saa juotua mitään. En tule selviämään siitä. En jaksa tätä enää.

Anteeks, tämä postaus oli sekava, mutten pysty nyt ajattelemaan mitään oikein selvästi.

are you afraid of yourself?

Sain itteni raahattua sinne uimaan. Olin huono. Ootan kauhulla koulu-uinteja, en halua joutua huomion kohteeksi siellä. Mun kaveri(harrastaa uintia) yritti opettaa mulle tekniikoita, että pystyisin uimaan nopeammin, mut eipä siitä mitään tullu.
    Kerkesin tehdä koululla kaveriani odottaessani läksyt, joten mulla on ilta vapaana. Äiti haluaa käydä kaupungilla mun kanssa, niin taidan mennä sinne kuhan tästä kopeudun. Tosin ahdistaa mennä oman äidin kanssa kaupungille, vaikka ei se mua kyl periaatteessa haittaa.
    Söin äsken ison mukin kaakaota, kaks leipää, pullan ja appelsiinin. Eikä mulla ollut ees NIIN nälkä. Läski. 
    Huomennakin on vain kaks ekaa tuntia koulua, ja sitten pitäis mennä kantamaan abeja niitten penkkariajelu rekoille. Pitää nyt kattoo, uskallanko mennä kantamaan niitä, vai livistänkö vaan ykkösten mukana pois salista.

GPOY.

Haluaisin uskaltaa käyttää juuri sellasia vaatteita kuin ite haluan. Ja, että ne eivät näyttäis mun päällä kamalilta. Yleensä ostan kaupoista vaan mahdollisimman peittäviä ja isoja vaatteita, koska voin hautautua niihin ja ne peittää mun ylipainoisen kropan sopivasti.

 

just because she comes off strong,

doesn't mean she didn't fall asleep crying.

and even though she acts like nothing's wrong,

maybe she's just really good at lying.

don't lose hope

Koulu. Ahdistus. Liikunnan tunnit meni ihan hyvin, meillä oli lentopalloo ja olin yllättävän hyväki siinä. Se ope ihan järkyttävä ämmä jopa kehu mua. jei. Loppupäivän ahistelin enkun ja varsinki espanjan tunneilla. En pysy kärryillä vaikka kuinka yritän. argh.
    Mutta mulla ei oo huomenna koulua, kun kaikki on vanhojenkenraaliharjotuksissa. Ihanaa. Sovin tosin, että meen mun kaverin kanssa suorittamaan itsenäisen liikuntatunnin uimahalliin. Periaatteessa ihan kiva mennä pitkästä aikaa uimaan, jospa sitä vähän kehittyiskin vaikka ennen koulu-uinti helvettiä. :--D
     Loppuviikkokin on ihan kevennetty, penkkarien ja vanhojentanssien takia, joten oon kyllä tosi tyytyväinen. Perjantain vanhojen jatkot tosin ahdistaa mua kauheesti. Miten selviän siitä. Mun koulukaverikin luultavasti tulee meille vielä heti koulunjälkeen perjantaina, että laitan sen kynnet ja hiukset, joten en saa rauhassa yksin ahistellakkaan sitä. plöäh. En tiiä kyllä mitä siitäkin tulee. En haluais mennä sinne.

Värjäsin eilen hiukset, tai siis äiti värjäs, se on parturi. Kukaan ei huomannu tänään koulussa muutoksesta. hah. Haluaisin niiiiin paljon punaset hiukset, etten kestä! Päätin, että jos pääsen jonnekkin opiskelemaan, värjään jossain vaiheessa hiukset omin käsin punaseksi.

Jos haluat nähdä mun tämänhetkiset ystävänpäiväkynnet, klikkaa TÄSTÄ . :--)

 Mut joo, siis hyvää forever alone dayta vaan kaikille! :-D

falling is just like flying

Tein koko aamupäivän harjoituskampausta perjantain vanhojenjatkoille. Oon onnistunu hermoomaan niitä jo aika paljon, eilen illalla olin jo melko varma etten mene sinne laisinkaan. Saa nyt nähdä. Huomenna on onneksi vaan yksi oppitunti koulua. Vaikkakin se on uskontoo ja mun pitää tehdä ryhmätyö yksin, kun mun pari lähti äitinsä luokse toiseen kaupunkiin viikonlopuksi, eikä kerkeä vielä huomiseksi kouluun. 

    Vaikka periaatteessa ryhmätyön yksintekeminen ei oo mitenkään paha, mut oon onnistunu ja ahistelemaan kaikkia niitä käytännön asioita, mitä siihen liittyy (opettajan muistitikulle tallentaminen, powerpointin käyttäminen yms. tällaiset säälittävän pienet asiat mitä normaalit ihmiset ei tule edes ajatelleeksi.)

    Mulla on kuitenkin suurimmaksi osaksi nykyään aika helppo olla, voisin olla pahemminkin ahistunut edeltävistä asioista. Muutenkin nykyään mun on helpompi olla suunnittelematta ja huolehtimatta jokaista pientäkin asiaa etukäteen, mikä on helpottanu mun elämää aikalailla. :)

Haluaisin olla laihempi, laiha. Haluaisin pystyä käyttämään minkälaisia vaatteita haluaisin. Haluaisin pystyä käyttämään toppeja. Haluaisin pystyä käyttämään minishortseja. Ja ennen kaikkea, haluaisin pystyä käyttämään minkälaisia mekkoja haluaisin. Haluaisin pystyä ja uskaltaa.

    Tiedän, että lisäämällä liikuntaa ja vähentämällä epäterveellisiä ruokia mulla ois mahdollisuus tähän. En kuitenkaan yksinkertaisesti jaksa. Kun tulen kotiin kamalan koulupäivän jälkeen, viimeisin mitä haluan tehdä on lähteä lenkille joko 30 asteen pakkasiin tai loskasäähän. Ja ruoka. Lohturuoka. Kun kaikki muut puhuu viikonloppuna ryyppäämisestä ja bailaamisesta tai jostain muusta mukavasta, mä lohdutan itseäni ajatuksella, että ei se haittaa ettei mua kutsuta mihinkään, mä voin viettää mukavan koti-illan ja olla koneella tai katsella leffoja ja syödä jotain.

Ainoa asia, mihin olen tyytyväinen kehossani on mun kynnet. Niitä on helppo hoitaa, eikä ruoalla ole mitään tekemistä niiden kanssa. Tykkään myös tehdä käsilläni, joten kynsienlakkailu on yks mun lempitavoista täyttää mun tyhjää elämää.

Ajattelin jatkaa näiden koristelemista vielä tänään. :) Mun ois tarkoitus illalla lähteä ajelemaan kaverin kanssa, mikä on ihan kivaa, koska yleensä en tee mitään sunnuntaisin.

falling is just like flying, except there is more a permanent destination. -bbc sherlock

lose yourself

Oon väsynyt kouluun. Mulla on siellä vain pari henkilöä, joille puhua, ja heidänkin kanssaan ahdistun niin helposti, koska minusta tuntuu, etten saa mitään järkevää sanottua. Viimevuonna tätä ongelmaa ei juurikaan ollut, koska mun ainoa läheinen kaveri oli kanssani melkein koko ajan. Tänävuonna lukion aloitti muutama hänen ystävänsä, ja hädintuskin näenkään enää häntä koulussa, koska hän hengaa jatkuvasti muiden kavereidensa kanssa joko tupakilla tai missälie.
    Kevättalvet ovat mulle yleensä äärimmäisen raskaita aikoja. Toissavuonna ajauduin siihen jamaan, että mun piti aloittaa tiuha terapiajakso ja viime keväänä jouduin aloittamaan lääkityksen. En olisi halunnut lääkitystä, koska silloisen ajattelutapani mukaan se leimaisi minut "sairaaksi". Jokatapauksessa, tänä keväänä en ole onneksi ainakaan vielä ollut mitenkään erityisen ahdistunut ja masentunut.

Mulla on nyt 4 jakson ajan melko helppo lukujärjestys. Muuttelin sen tarkoituksella helpommaksi, että jos vaikka välttäisin tältä keväältä sen kaikista kamalimman ajanjakson. Eilen mulla oli kolme oppituntia koulua, oli periaatteessa ihan rentoo. En tosin uskaltanu käydä syömässä, koska mulla oli yksin ensimmäinen ruokailuvuoro, ja siellä on aina ihan kamala ruuhka. Yleensä käyn kuitenkin myöhemmillä ruokailuvuoroilla syömässä yksinkin, mikä on editystä koska en viime vuonna uskaltanut kuvitellakkaan yksin syömistä. wuhuu.
    Koulun jälkeen mun toinen mun lähimmistä kavereista kävi hakemassa mut koulusta ja mentiin syömään heseen. Mun pitäis vähentää tätä epäterveellisen ruoan määrää, mutta käytän sitä periaatteessa lohtuna itselleni, joten sekin on aika hankalaa. Hesen jälkeen ajeltiin ympäri kaupunkia ja jumputettiin musiikkia. Rakastan sitä bassoo, minkä se on asentanu siihen autoon. Mulla oli ihan mukavaa, vaikka hiljaiset hetket vähän ahistikin.

gotta love eminem <3

Tänään nukuin kahteentoista, piti lähtee ettii kaupungille jotian asua vanhojenjatkoille, mutten saanu sitäkään aikaan. Oon kohta neljä tuntia viettäny laatuaikaa tässä tietokoneella istuen, normi lauantai.

here it begins

Ensimmäinen postaus, mun pitäis varmaan esitellä itseäni vähän. Olen 17-vuotias tyttö, kotoisin melko pienestä kaupungista. Käyn lukiota toista vuotta, mikä tarkoittaa että alle puolet enää onneksi jäljellä sitäkin helvettiä! <3. Ainoa asia mitä tällä hetkellä toivon, on päästä pois täältä. Unelmoin Jyväskylässä asumisesta, joko yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa opiskellen. Tiedän kuitenkin, etten mitä luultavimmin tule pääsemään kumpaankaan niistä.
    Jännitän kaikkea, sosiaalisia tilanteita kärkipäässä, mikä hankaloittaa elämääni melkoisesti. Jopa kahviloissa käyminen on minulle ajoittain mahdotonta, siellä tilaamisesta puhumattakaan. Mulla on onneksi pari melko hyvää kaveria, vaikken viime aikoina heidän kanssaan kovin läheinen ole ollutkaan. He ovat auttaneet minua jaksamaan enemmän kuin tietävätkään.
    Haluaisin olla sosiaalinen ja elää, mutten yksinkertaisesti uskalla. Haaveilen onnellisesta elämästä ilman jännitystä ja jatkuvaa pelkoa sosiaalisiin tilanteisiin. Syön lääkkeitä jännitykseeni, voin sanoa niiden auttaneen hieman, muttei merkittävästi.

    Vaikka kärsinkin melko suurista itsetunto-ongelmista, tykkään todella paljon kaikesta kauneuteen liittyvästä. Teen paljon kynsiä ja laitan hiuksia. Unelmoin joskus värjääväni hiukseni punaisiksi, mutten uskalla, koska tiedän sen herättävän huomiota, jota en taas halua. :D
    Olen myös kiinnostunut psykologiasta, filosofiasta sekä avaruudesta. Täytän myös tyhjää elämääni aika paljon televisiosarjoilla (supernatural, sherlock, doctor who, torchwood) sekä useilla elokuvilla.

    Tähän blogiin aijon kirjoittaa säännöllisen epäsäännöllisesti kuulumisiani sekä ihan mitä sattuu ikinä mieleeni juolahtamaan. Pyöritän netissä myös paria muutakin blogia, joten heijastuksia niistäkin voidaan tässä blogissa tulla näkemään. :)