Olen 17-vuotias tyttö pikkukaupungista. Oon lukion toisella luokalla, ja tarkoitus ois käydä lukio kolmeen vuoteen, vaikka takapakkeja välillä tuleekin. Varmaan ainoa syy miksi kestän nykyistä elämääni on unelma lukion jälkeisestä ajasta. Haluaisin päästä opiskelemaan Jyväskylään joko ammattikorkeeseen tai yliopistoon. Olen kuitenkin melko varma, ettei mun arvosanat riitä kumpaankaan niistä.
Unelmoin itsenäisestä opiskelijaelämästä, minulla olisi kavereita ja olisin onnellinen. Realistisesti ajateltuna kuitenkin tiedän, että ahdistus ja ajoittainen masennus seuraavat minua myös lukionjälkeiselle ajalle.
Syön lääkkeitä ahdistukseen ja jännitykseen, vaikkeivät ne niin paljon autakaan. En saa puhuttua terapeutilleni asioistani ja mitä useammin se menee siihen " ihan hyvin mulle menee, ei ole mitään sen suurempia ongelmia" tyyliseen valehteluun. En vain osaa puhua asioistani oikeastaan kenellekkään muulle kuin isosiskolleni. Minulla on pari läheistä kaveria. He tietävät ongelmistani pintaraapaisuja, enkä aio heille sen enempää kertoakkaan. En halua että he säälivät minua.
Tänne blogiin aion kirjoittaa elämästäni sen iloineen ja suruineen. En aio rajata tätä blogia mihinkään kategoriaan, vaan kirjoitan siitä, mistä milloinkin haluan. Pyöritän myös kahta muutakin blogia. Toinen niistä on kynsiblogi, jota pidän myös bloggerissa. Kynsiblogiini pääset TÄSTÄ. Älä kuitenkaan mainitse tästä blogista mitään kynsiblogissani, haluan pitää nämä blogit erillään toisistaan. :)
